Imre Makoveczin kirkot Kalevan kirkossa Tampereella 29.1.‒18.2.
Loppuvuodesta 2015 galleria U:ssa esillä ollut Imre Makoveczin kirkkoarkkitehtuurista kertova näyttely on nähtävillä myös Kalevan kirkossa (Liisanpuisto 1, Tampere). Näyttely koostuu Gábor Mátén valokuvista ja Imre Makoveczin piirustuksista. Kulttuurikeskuksen tavoitteena on tehdä Makoveczin tuotantoa laajemminkin tunnetuksi Suomessa ja näyttely kiertää vuoden ajan Etelä-Suomen seurakuntien tiloissa.
Imre Makovecz (1935–2011) valmistui arkkitehdiksi Budapestin teknillisestä yliopistosta 1959. Hän oli Unkarin Taideakatemian perustajajäsen ja sen ikuinen kunniapuheenjohtaja. Makovecz on orgaanisen arkkitehtuurin merkittävin edustaja. Hänen suunnittelemansa rakennukset toimivat luonnollisessa ympäristössään alistamatta ympäröivää luontoa ja sen muotoja. Makovecz kehitti täysin oman ja ennennäkemättömän muotokielensä. Makoveczin yritys heijastaa ja rakentaa unkarilaisia arkkityyppejä on nähty jatkona unkarilaisen jugendin (sesessio) ja kansallisen romantiikan arkkitehtien työlle ja ideoille. Kossuth-palkittu arkkitehti József Finta on kuvaillut Imre Makoveczin luomaa todellisuutta ”ihanaksi unimaailmaksi”, joka on saanut paljon vaikutteita niin Rudolf Steinerin orgaanisuudesta kuin Károly Kósin ja Ede Wigand Toroczkain kansallisromanttisesta sesessiosta. Makoveczin ajatusmaailmaa määrittää steinerilaisen antroposofian lisäksi myös korporativististen muotojen johdonmukainen vastustaminen.
”Valokuvien tarkoitus on kuvata Imre Makoveczin arkkitehtuurin olennaista puolta, joka on mielestäni uskonnollisuus. Vietin kuvattavan rakennuksen läheisyydessä yön ja päivän ja tutustuin rakennusta käyttäviin ihmisiin. Minua kiinnosti, mikä yhdistää heitä ja kirkkoa, onko heillä muistoja kirkon rakentamisesta ja sen käyttöön otosta. Otin monesti osaa liturgiaan ja jumalanpalvelukseen. Valokuvauksen yhteydessä koin monta erikoista ja symbolista tapahtumaa. Tapasin innostuneita ja fanaattisia ihmisiä, koin pelottavia ja hurmaavia luonnonilmiöitä, jotka vaikuttavat minuun tänäkin päivänä.” Gábor Máté, valokuvaaja