Kaisaniemenkatu 10, 00100 Helsinki
Unkarilaisen Ernő Szépin (1884–1953) omaelämäkerrallinen teos, IHMISEN HAJU (Emberszag, 1945) ilmestyy helmikuussa 2023 Anssi Halmesvirran kääntämänä, Basam Booksin kustantamana. Teoksen julkaisutilaisuus pidetään keskiviikkona 22.2. klo 17.30 Unkarin kulttuuri- ja tiedekeskuksessa (Kaisaniemenkatu 10, Helsinki). Kirjasta keskustelevat Unkarin Tiedeakatemian (MTA) kunniajäsen Anssi Halmesvirta ja unkarilaisen kirjallisuuden tuntija Anna Tarvainen. Tapahtuma on suomenkielinen.
Kirjan voi ostaa 20 € alennushinnalla paikan päällä.
Tapahtumassa kuvataan ja materiaalia voidaan käyttää Liszt-instituutin viestinnässä.
Keskustelussa käsitellään teoksen historiallista taustaa, antisemitismia, sekä teoksen tyyliä.
Autobiografinen proosateos Ihmisen haju (1945) ei kerro Auschwitzin hirveyksistä, vaan Budapestin juutalaisten eloonjäämiskamppailusta ja juutalaismiehistä pakkotyöleirillä loka-marraskuussa 1944.
Yli kolmekymmentä teosta julkaissut runoilija, näytelmäkirjailija ja esseisti Ernő Szép (1884–1953) kuvaa ja kommentoi kokemaansa ja näkemäänsä yksityiskohtaisesti kuin päiväkirjaa ja kronikkaa rinnakkain kirjoittaen. Hänen äänensä on holokaustikirjallisuudessa omalaatuinen: itseironinen Szép välttää leirin vartijoiden ja sotilaiden jatkuvaa tuomitsemista eikä hän moralisoi puhuessaan juutalaisten suhteista kristittyihin ja omiin käännynnäisiin. Leirille marssiessaan hän tarkkailee toveriensa raskasta, pelonsekaista taivallusta: sodan ja nuoliristiläisten hirmuvallan kärjistämät ihmisten heikkoudet ja pahuuden, mutta myös vahvuuden hän rekisteröi tarkasti, jopa minuutilleen. Väkivallan ja nälän aiheuttamasta ahdistuksesta ja turtumisesta hän kertoo välillä hirtehishuumorillakin. Ihmisen haju haisee omasta ja tuntemattomien ’naapurien’ puutteellisesta hygieniasta, mutta se huokuu myös heidän yksilöllisistä piirteistään ja kärsimyksen täyttämästä leirielämästä.
Hämmentyneen, mutta tunneherkän lapsen tavoin Szép ei hyväksy ihmisen julmuutta toista ihmistä kohtaan. Hän ei vaivu epätoivoon, vaan karaistuu. Sairastuvalle jouduttuaan Szép selvisi leiriltä hengissä, mutta hänen muistelmansa ’kuolivat’ pitkäksi ajaksi. Ne eivät sopineet sosialismin kirjallisuuskäsitykseen ja ovatkin tulleet päivänvaloon vasta viime vuosina, kun ne on voitu ymmärtää merkittävänä puheenvuorona postmoderniin muistopoliittiseen keskusteluun.
Linkki Anssi Halmesvirran tutkielmaan: “Identity versus Alterity in Ernő Szép’s Emberszag (1945)”
