János Lackfi: Managerien nousu ja tuho

Sanya käveli edestakaisin selittäen Suurta Paparazzitoimintasuunnitelmaa.
Ropi ja Gabesz kuuntelivat suu ammollaan.
Fantastinen Manageritrio piti juuri istuntoa.

- Ymmärrättekö, kuvaamme matkapuhelimella, pienellä ja isolla kameralla, kauko-objektiivilla, aina ja joka puolelta. Tämä typykkä on kultakaivos! Hänestä tulee vuosisadan löytö. Kauneuskuningatar ja kansikuvatyttö! ”Kiitti paljon tuomaristolle ja muiskupusu kolmelle managerille, jotka ohjasivat alkuun mallinuran ohdakkeiselle tielle.” Salamavalo välähtää, kamera pyörii, yleisö pyörtyy. Valitsemme yhden tytön, joka on todella erityinen, ja saamme hänestä esiin parhaimman! Tämä on meidän filosofiamme ja sillä selvä, hyvät herrat!

- Lankesit pihkaantumaan – Ropi totesi.

- Höpsis. Menestyksen haju päihdyttää, ymmärrätkö? Riippumatta siitä, että Adrienn on hurmaava, loistava, häikäisevä kaunotar! Ilmiö ja ilmestys!

- Kuin sokea hevonen kuoppaan – päätteli Gabesz.

- Olen langennut ideaani, puupäät. Okei, joka ei ole sokea hevonen, näkee ettei tyttö ole tippaakaan rumilus! Mutta tärkeämpää on, että tiemme johtaa suoraan kohti maailmanmenestystä. Jos vain vainuni ei petä. Onko vainullani ollut tapana pettää?

- Eeei, päällikkö, eihän toki – kaverukset pudistivat päätään.

Seurasi hurmaavia päiviä. Sanya pihisti kotoa isänsä huippukalliit kauko-objektiivit ja selkäreppunsa suojasta metsästi Adriennin toinen toistaan kauniimpia hetkiä. Adrienn syö välipalaa, juustoa roikkuu hänen suupielestään. Adrienn viilaa keskittyneesti kynsiään otsallaan bulldogin rypyt. Adrienn ahertaa jonkin läksynsä kimpussa pureskellen lyijykynän päätä – hän ei ole aivokirurgi. Adrienn, hunsvotti, Adrienn, keimailija, Adrienn, pikkutyttömäinen, Adrienn, nyrpeä, Adrienn, hän on kaikkea. Valmistui myös kasapäin kännykkäkuvia, pitkä vaalea tukka, syvänruskeat silmät, mallinilkat, kukkea dekoltee, suipisteleva suu, tuuheat silmäripset. Adrienn liikkui mallikelpoisesti. Miten niin liikkui? Hän marssi, kiemurteli, tanssi sambaa, säkenöi… Tämä tyttö oli luotu muotinäytösten korokkeille!

Ropin käsittelyssä surisi fotoshop, rakeistetut, valokimalteiset, seepianruskeat, arkistojen mustavalkoiset, veitsenterävät, hämyisät kuvat pyörivät salaiseen tiedostoon otsikkonaan Adrienn. Eräänä kauniina päivänä Gabesz mittaili juuri kännykällään Adriennia käytävällä, kun tyttö ryntäsi hänen luokseen, sieppasi kapineen huippumanagerimme kädestä ja heitti sen kiljuen roskikseen:

- Riittää, pojat! Aavistan, mitä te juonitte. Lopettakaa, muuten tulee tappelu! Minulla on oikeuteni yksityisyyteen!

Gabesz penkoi kännyään omenan siemenkotien, välttäväksi arvioitujen kirjoitelmien ja räkäisten nenäliinojen joukosta. Heidän on aika paljastaa korttinsa.

Kolmen pojan sydän hakkasi jymisten vasten kylkiluita. Tadaa, pari minuuttia, ja liiketoimen kohtalo ratkeaa. He ovat tehneet parhaan paparazzityön, mutta naisista ei voi koskaan tietää. Ropin muistitikku naksahtaa, siinä häikäisee koko loistava portfolio. Adrienn astui sisälle, kuningatar incognito. Tietokoneluokka täyttyi kevään tuoksulla, tai ainakin sellaisella, millaiseksi Givenchyn laboratoriossa työskentelevät vähäveriset valkotakkiset orjat kuvittelevat kevään.

 

Adrienn katsoi nopeasti pyöriviä kuvia arvoituksellisin kasvoin.

-No? – he hoputtivat tyttöä.

- No voi sentään! – Adrienn huokaisi. Vastauksen sijasta hän naputteli koristeellisilla kynsillään kotisivun otsaketta, jolloin näytölle leijui keikuttelevien ja hetkuttelevien nuorten tyttöjen isänmaallinen armeija. Adrienn penkoi valikoimaa, ja kyllä, ammattimaiset kuvat vuorottelivat kolmen managerimme ällistyneiden silmien edessä: Adrienn bikineissä, Adrienn sukeltajanpuvussa, Adrienn, kohtalokas nainen, Adrienn, pantteri, tyllihameinen keiju, kiinteä urheilija, vierailupukuinen daami, tai Punahilkka kiirehtimässä suden luo. – Siis en kyllä odottanut teitä. Käyn ammatillista mallikurssia, opettelen kävelemään, liikkumaan, tanssimaan, puhumaan. Mutta olette te toki suloisia.

Adrienn puhalsi heitä kohti kämmenelleen henkäisemänsä suukon, se ei ole tarua, ja se yksi ainut heidän on jaettava. Kaiken päätteeksi tietokoneluokan ovi avautui, ja sisään käveli lihaksikas aurinkolasipäinen tyyppi. Hän saattoi olla jotain kahdenkymmenenviiden ja kuoleman väliltä. Hänen monivärjätty kiharainen kampauksensa laskeutui olkapäälle, jolla komeili tatuoitu tiikeri.

- Pitäkää näppinne irti minun tytöstäni! – hän kietoi kätensä Adriennin hartioiden ympärille poistuessaan, ja hänen jauhava leukansa liikkui ylös ja alas kuin jokin hissi.

 

Käännös: Kaija Tuppurainen