Kaisaniemenkatu 10, 00100 Helsinki
Helga Kovács-Sárközi
Unkarin kulttuurikeskuksen galleria U:hun avautuva näyttely luo katsauksen Unkarin ja Suomen 1900–2000-lukujen exlibriksiin eli kirjanomistajamerkkeihin.
***
Näyttely avataan torstaina 6.10. klo 18. Ohjelmassa on tohtori Kornélia Vasné Tóthin tervehdys sekä Suomen Exlibrisyhdistyksen varapuheenjohtajan Olli Ylösen exlibris-aiheinen esitelmä.
Ilmoittauduthan tilaisuuteen 5.10. mennessä osoitteessa: https://forms.office.com/r/nDiNSe5Fyn
***
Exlibristen juuret ulottuvat Unkarissa aina 1500-luvulle. 1800-luvulla tekijöiden piiri laajeni porvarillistumisen myötä, ja symboliset, temaattiset exlibrikset levisivät vaakunallisten merkkien lisäksi. Suomen ensimmäinen painettu exlibris puolestaan on peräisin 1680-luvulta, vaikkakin merkit yleistyivät vasta myöhemmin. Exlibristen suosio on kasvanut viime vuosikymmeninä runsaasti ja niiden kirjo on laaja – yksin Suomesta tunnetaan arviolta yli 25 000 exlibristä.
Näyttelyn unkarilaiset exlibrikset ovat peräisin Unkarin kansalliskirjaston kokoelmista ja tämän osan näyttelystä on kuratoinut kulttuurihistorioitsija ja kirjaston tutkija, tohtori Kornélia Vasné Tóth. Moderneissa kuvissa esitellään temaattisesti Unkarin historian, kirjallisuuden, kuvataiteen, musiikin ja taide-elämän merkkihahmoja, keskeisiä tapahtumia, tärkeitä paikkoja sekä muistomerkkejä.
Suomalaiset exlibrikset on puolestaan kuratoinut Suomen Exlibrisyhdistyksen puheenjohtaja Erkki Tuominen. Merkeissä käyvät ilmi yhteydet kirjallisuuden ja muiden kulttuurin osa-alueiden lisäksi erityisesti luontoon.
Näyttely on auki ma-pe klo 10–18.
Suomalaisista exlibriksistä
Suomen Exlibrisyhdistys on pyrkinyt luetteloimaan kaikki tietoonsa tulleet exlibrikset aina perustamisestaan 1946 lähtien. Onhan exlibris samalla kertaa osa suomalaista henkilö-, kulttuuri- ja taidehistoriaa. Alkuaikojen kirjanomistajamerkeissä ei lukenut useinkaan omistajan nimeä. Eikä niissä ollut sanoja ”Ex libris”. Omistajan yksilöinti tapahtui muilla keinoin. Esimerkiksi heraldisissa exlibriksissä sukuvaakuna kertoi jo suvun tarkkuudella omistajat.
Suomen varhaisimmat superexlibrikset ovat 1500-luvulta, tunnetuimpana Mikael Agricolan (1510-1557) kirjankannen sokkopainanta. Ikivanhoja, ennen vuotta 1900 valmistuneita exlibriksiä on Suomessa paljon vähemmän kuin naapurimaissa Ruotsissa, Venäjällä ja Virossa, vain reilusti alle sata kappaletta. Esimerkiksi lähes kaikki maamme superexlibrikset sijaitsivat Turun Akatemian kirjastossa ja kaupungin tuhonneesta palosta 1827 pelastuivat vain ne kirjat, jotka oli lainattu kaupungin ulkopuolelle. Exlibristen yleistyminen käynnistyi maassamme vasta 1890-luvulla.
Ensimmäisiä ”todellisia” Exlibriksiä oli Akseli Gallénin vaimolleen Marylle ja itselleen tekemä exlibris vuodelta 1896. Merkissä oli sekä teksti ”Ex libris” että omistajien koko nimi. Lisäksi kirjoitukset olivat kieliopillisestikin oikein; ex libris ensin ja sen jälkeen vasta omistajien nimet.
(Lähde: Suomen Exlibrisyhdistys ry ja Exlibris Aboensis ry)
Unkarilaisista exlibriksistä
Näyttelyn unkarilainen osa perustuu vuonna 2016 Unkarissa ilmestyneeseen teokseen Exlibris ja kuvakulttuuri. Moderneja unkarilaisia exlibriksiä (Ex libris és képkultúra. Modern magyar ex librisek), joka esittelee moderneja eli 1900-2000-lukujen exlibriksiä. Kirjan ilmestymisen jälkeen Unkarin kansalliskirjastossa järjestettiin aineistosta näyttely.
Teoksen yli 1000 exlibriksestä on tässä näyttelyssä esillä noin 150 pienoisgrafiikkaa, ja näyttelyn unkarilaisen osan kuraattorina on toiminut kirjan tekijä, kulttuurihistoriantutkija tohtori Kornélia Vasné Tóth. Kornélia Tóth työskentelee Unkarin kansalliskirjatossa tutkijana tutkimusalanaan exlibris, joka oli myös hänen väitöskirjansa aihe. Kuluneen 13 vuoden aikana häneltä on ilmestynyt satoja tieteellisiä artikkeleita ja useita kirjoja, minkä lisäksi hän pitää luentoja ja toimittaa alan erikoislehteä Kisgrafika. Kornélia Tóth on Unkarin exlibrisyhdistyksen johtokunnan jäsen ja on järjestänyt ja avannut lukuisia exlibris-näyttelyitä.
Kornélia Tóth kertoo näyttelystä:
”Historia-aiheiset exlibrikset kuvaavat Unkarin historiaa unkarilaisten maahantulosta ja ensimmäisistä kuninkaista, Pyhästä Tapanista ja Pyhästä Ladislauksesta lähtien aina nykypäiviin asti. Mukana on esimerkiksi suuria kuninkaita, kuten Matias Corvinus, kansallisen heräämisen aikakauden ja vuosien 1848–49 kansannousun ja vapaussodan johtohahmoja, ensimmäisen ja toisen maailmansodan kohtalokkaita taistelupaikkoja, vuoden 1956 kansannousun tapahtumia ja jopa avaruustutkimusta. (...)
Nähtävissä on myös topografisia, eli Unkarin maailmanperintökohteita ja historiallisia paikkoja kuvaavia exlibriksiä, esimerkkeinä Budapest, Esztergomin Linnavuori, Mohácsin taistelun muistopaikka, Debrecenin kalvinistinen suurkirkko tai Hortobágyin tasankoalue.
Näyttelyyn on valikoitu myös kansatieteeseen, uskontoon, ruokakulttuuriin sekä kasvi- ja eläinkuntaan liittyviä exlibriksiä, niin kuin myös kirjoja ja vaakunoita esittäviä exlibriksiä, mikä havainnollistaa näiden kirjanomistajamerkkien monipuolisuutta. Nähtävissä on mm. aineelliseen ja henkiseen kulttuuriperintöön liittyvää kuvastoa, kuten puuveistoksia, kirjontamalleja ja kansanomaista elämää esitteleviä laatukuvia. Runsaasti on myös ammatteihin liittyviä exlibriksiä, joista suosituimipia ovat olleet lääkärin, lakimiehen, sepän, kaivosmiehen, kirjanpainajan, kirjastonhoitajan ja opettajan ammattiin viittaavat teokset, mutta joukosta löytyy myös viittauksia harrastuksiin, kuten postimerkkeilyyn tai kolikoiden ja exlibristen keräilyyn. Uskontoon ja kirkkoon liittyvissä tauluissa esiintyy raamatullisia tai pyhimysten elämään liittyviä aiheita.”
”Näyttely luo katsauksen Unkarin kulttuurihistoriaan nimenomaan kuvien kautta, joten se sopii kenelle tahansa iästä, ammatista tai kiinnostuksen kohteesta riippumatta. Aihepiiriltään kyseessä oleva kuvamateriaali on osa kansallista muistia, mutta se avaa unkarilaista kulttuurihistoriaa totutusta poikkeavalla tavalla.”