Béla Tarr Sodankylän Elokuvajuhlilla

BÉLA TARR (s. 1955) kuului pitkään itäeurooppalaisen elokuvan lumovoimaisimpiin salaisuuksiin, kunnes hänen hypnoottinen, karhean runollinen ja kuvallisesti häikäisevä tuotantonsa sai äänekkäitä tukijoita länsimäisen elokuvakirjoittelun (Susan Sontag, Jonathan Rosenbaum) ja ohjaustaiteen (Jim Jarmusch, Gus Van Sant) nimekkäimmästä kärjestä. On ironista, että juuri kun Tarr sai laajimman julkisen huomionsa elokuvallaan The Turin Horse (Berliinin hopeinen karhu 2011), on kyseessä myös selkeä testamenttielokuva, kunnianhimoisen uran päätös. Tarrin 1970-luvulla käynnistynyt elokuvaura sai kansainvälistä huomiota, kun ohjaajan syvällinen yhteistyö kirjailija Laszlo Kraznahorkain kanssa alkoi muotoutua elokuvassa Damnation (1988). Tarrin mustavalkofilmille kuvaamat elokuvat ovat muodostaneet yhden johdonmukaisimmista elokuvaestetiikan uudelleenmäärittelyistä nykyelokuvassa, keskeisenä tekijätiimin jäsenenä myös vaimo, leikkaaja Ágnes Hranitzky. Kotimaansa Unkarin lähihistoriaa ruotivista, musiikilliselta voimaltaan vaikuttavista Tarrin teoksista esitämme vahvinta kärkeä: mainittujen lisäksi Werckmeister Harmonies jaThe Man from London.