Biokemisti Katalin Karikó, mRNA-rokotteiden teknologian keksijä

null

Ilman unkarilaisen tutkijan ja biokemistin Katalin Karikón tutkimuksia meillä ei olisi kahta tehokkainta, lähetti-RNA:han perustuvaa koronarokotetta. Karikó teki tutkimuksiaan sitkeästi vuosikymmenten ajan Yhdysvalloissa. Nykyään Karikó toimii Mainzin BioNTechin varatoimitusjohtajana sekä Pennsylvanian yliopiston apulaisprofessorina. Vuonna 2021 hänelle myönnettiin Unkarin valtion korkein tieteellisestä työstä annettava tunnustus, Széchenyi-palkinto sekä Itävallan teollisuusyhdistyksen (ÖGV) palkinto. Tiedepiireissä Karikóta pidetään myös mahdollisena ehdokkaana Nobel-palkinnon saajaksi.

Karikó väitteli tohtoriksi Szegedin yliopistosta ja on työskennellyt vuodesta 1985 Yhdysvalloissa. Siinä missä tieteellinen tutkimus on keskittynyt pääasiassa DNA:han ja ihmisen perintötekijöiden muokkaamiseen tähtääviin terapiamahdollisuuksiin, Karikó rakensi uransa lähetti-RNA:n (mRNA) hyödyntämisen tutkimukselle.

Biokemistit suhtautuivat Karikón tutkimukseen hyvin skeptisesti, koska mRNA hajoaa elimistössä hyvin nopeasti, jolloin sitä on hankala hyödyntää. Karikó ei antanut periksi, vaan keksi ja patentoi vuonna 2005 immunologi Drew Weismanin kanssa ratkaisun, jolla mRNA:n toiminta-aika elimistössä pystytään kymmenkertaistamaan. Vaikka keksintö vaikutti lupaavalta useissa myöhemmissäkin tutkimuksissa (esimerkiksi Karikón kollegan, Norbert Pándin tulokset puhuvat tämän puolesta), ja patentin käyttöä syöpätutkimuksessa oli jo alettu tutkia, todellinen läpimurto tapahtui vasta vuonna 2020 koronavirusepidemian puhkeamisen myötä.

Vuonna 2020 Karikón ja Weissmanin patentin perusteella kehitettiin Pfizer-BioNTechin rokote, ensimmäinen kolmannen sukupolven Covid-19-rokote, jonka teho on osoitettu myös kliinisesti. Kehittämiseen osallistui myös muita unkarilaisia, Gábor Boros ja Gábor Szabó. Patentin osti myös Moderna, jonka rokote niinikään perustuu Karikón keksintöön. Kumpikin rokote tarjoaa 95 %:n suojan koronavirusta vastaan.

Tiedepiireissä useiden mielestä Karikó ansaitsisi Nobelin palkinnon, tätä mieltä ovat esimerkiksi brittiläinen etologi Richard Dawkins sekä Helsingin yliopistosta tohtoriksi valmistunut kanadalainen kantasolubiologi Derrick Rossi. Ammattikunta on jo yhtä mieltä siitä, että Karikón ja Weissmanin vuoden 2005 keksintö on mullistava, ja se voi näyttää tietä taistelussa muitakin sairauksia vastaan syövästä ja aivohalvauksesta aina malariaan ja ms-tautiin.